Xbox 360 Kinect arvostelu

Aikaisemmin testasimme Microsoftin Kinect sensoria ja ensimmäisiä pelejä julkaisutilaisuudessa syyskuussa. Nyt Kinect on julkaistu Xbox 360 konsolille ja testasimme Kinectiä ja valmiita Kinect pelejä myös omassa olohuoneessa kaikessa rauhassa. Ensikokemusten perusteella liiketunnistimesta jäi onnistunut tunnelma ja pelien ohjaaminen tuntui luontevalta ja hauskalta liikunnalliselta kokemukselta täysin ilman ohjainta. Tomiiko Kinect myös pienemmässä tilassa ja jaksaako pelejä pelata vielä ensi innostuksen jälkeen kuukauden testailun jälkeen?

Kinectin asennus

Kinect toimii kaikissa Xbox 360 konsoleissa, kunhan konsolista löytyy vähintään 175 megatavua tallennustilaa. Uusimimssa mustissa Xbox 360 S -konsoleissa löytyy valmiiksi oma liitäntä Kinectiä varten ja vanhempiin konsoleihin se kytketään USB-liitännällä. Koska Kinect tarvitsee myös virtaa toimiakseen, vanhassa konsolissa täytyy Kinect sensori kytkeä myös verkkovirtaan mukana tulevalla adapterilla.

Itse Kinect sensori pitää laittaa television keskelle joko alapuolelle tai yläpuolelle. Sensori liikkuu pystysuunassa automaattisesti ja säätyy siten automaattisesti pelaajan koon mukaan. Ensimmäisellä kerralla kannattaa laite kalibroida, jotta laite tunnistaa oman kehon ja sen koon mahdollisimman hyvin. Huomasimme, että varsinkin pienten lasten kanssa kalibrointi kannattaa tehdä, koska se auttaa pienten lasten liikkeiden tunnistamisessa.

Kaksinpeleissä tilaa tarvitaan Microsoftin mukaan vähintään 2,5 metriä, mutta käytännössä pelaaminen onnistui parhaiten, kun etäisyys sensorista oli neljä metriä taaksepäin. Sivuuttainkin tarvitsee aika paljon tilaa, joten kannattaa tarkastaa kuinka paljon omaan pelitilaan on mahdollista saada tilaa ennen hankintaa. Kun laite sijoitetaan television yläpuolelle, tilaa ei tarvita niin paljon. Sensorin pitää nähdä lattia, joten sen pitää sijaita tarpeeksi reunalla, jos sen sijoittaa televisiotason päälle.

Kun laite on kalibroitu ja oma Kinect ID profiili luotu, tunnistaa Kinect kasvoista oikean pelaajaprofiilin automaattisesti, kun hyppää laitteen eteen. Jokaiselle pelaajalle kannattaa siis tehdä omat profiilit ja avatar-hahmot Xbox 360 konsoliin, jotta pelaaminen on helppoa ja nopeaa jatkossa.

Kinectin käyttäminen

Kun kaikki asetukset on saatu kohdalleen ja peliprofiilit sekä Kinect ID:t luotoa, on pelaaminen Kinectillä todella vaivatonta ja helppoa. Kinectin pelejä voi pelata niin, ettei tarvitse ollenkaan koskea ohjaimeen. Kun Xbox 360 -konsolin laittaa päälle virtanapista ja syöttää Kinect pelin DVD-asemaan, tarvitsee vain heiluttaa television edessä ja Xbox 360 aukaisee oman Kinect Hubin, jossa pelin voi käynnistää vain kättä liikuttamalla.

Kinect hub:ssa liikutaan ainoastaan kinect sensoria käyttämällä ja sitä kautta pääsee muokkaamaan pelihahmoansa ja esimerkiksi Zune-videopalveluun katsomaan elokuvia. Sieltä saa myös videokeskustelun käynnistettyä Xbox Live:n kautta toiseen konsoliin, jossa on Kinect kytkettynä. Videokeskustelussa Kinect sensori tarkentaa kameran omiin kasvoihin ja kun lisää Kinectin tunnistamia henkilöitä tulee keskusteluun, kamera zoomaa ulospäin niin että kaikki henkilöt näkyvät samassa huoneessa.

Kun Kinect peli on käynnistetty Kinect Hubista, kaikki pelien valikot toimivat kättä liikuttamalla. Et siis tarvitse ohajinta missään vaiheessa pelaamista ja se tekee koko pelaamisesta todella helppoa ja hauskaa. Tämän kokemuksen jälkeen on jopa vaikea ollut ottaa ohjainta käteen muissa peleissä.

Kinect pelit

Testissä oli ensimmäiset pelit, jotka julkistettiin julkaisun yhteydessä. Seuraavassa on lyhyet yhteenvedot pelien toimivuudesta ja parhaista sekä huonoimmista ominaisuuksista.

Kinect Adventures

Adventures tulee Kinect sensorin mukana ja sen erilaiset pikkupelit näyttävät hyvin laitteen mahdollisuudet ja sensorin toiminnan. Erilaisissa pelimuodoissa ohjataan kumilauttaa, rikotaan palloja huoneessa, pelataan polttopalloa ja väistellään esteitä liikkumalla sivulle, ylös ja kyykkyyn. Eri pelimuodot käyttävät todella hyvin koko Kinectin näkemän tilan hyödyksi, joten pelin aikana tulee liikuttua todella paljon huoneessa.

Jos pelaaja menee Kinectin näkemältä alueelta ulos, peli varoittaa ja pyytää siirtymään joko sivulle päin tai liikkumaan taaksepäin. Kaikkia lajeja pääsee pelamaan samanaikaisesti kaksin pelinä. Joissakin lajeissa, kuten koskenlaskussa kumilautalla, pelataan samalla puolella ja esimerkiksi esteiden väistelyssä vastakkain.

Kinect Joy Ride

Autopeli Joy Ride on todella casualpeli, jossa autoa ohjataan pitämällä “ilmaratista” kiinni. Käsiä kääntämällä ilmassa auto kääntyy ja kun haluaa tehdä käsijarrukäännöksen, täytyy lantiota heilauttaa sivulle. Ohjaaminen on todella helppoa ja sen verran avustettua, ettei autoa tarvitse edes paljoa ohjailla. Netistä löytyy esimerkiksi videoita, joissa pelaajat pääsevät ratoja läpi tekemättä yhtään mitään koko pelin aikana ja silti sijoittuvat kolmanneksi tietokonetta vastaan.  Kaksinpeli samaan aikaan on kuitenkin ihan hauskaa muutaman kerran, mutta mitään suurempia riemuntuntemuksia tämä peli ei herättänyt. Helpon ohjauksen ansiosta sopii myös pienemmille lapsille, kun peli antaa niin paljon anteeksi auton kääntelyssä. Auton saa kyllä myös menemään vaikka väärään suuntaan ja seiniä päin, jos tarpeeksi tiukasti ohjailee käsillään.

Kinectimals

Selkeästi perheen pienimmille suunattu Kinectimals on kyllä erittäin pehmoinen ja pörröinen peli, jossa leikitään pienen kissaeläimen pennun kanssa. Aluksi valitaan haluttu pentu, jonka kanssa lähdetään seikkailemaan värikkäällä saarella, jossa ei muita ihmisiä näytä asuvan. Valittavana on perinteistä tiikerinpentua sekä mustaa pantteria, mutta ulkomuodon ja värityksen osalta pennuissa ei ole eroa pelin kannalta.

Pennun kanssa voi leikkiä pallonheittoa tai juosta esteradalla sekä sille voi opettaa temppuja tekemällä ne itse Kinectin edessä joita pentu matkii. Hauskin on tietenkin “leiki kuollutta”, jossa täytyy itse mennä maahan makaamaan selälleen.

Sisällöltään peli on kiinnostava pienten lasten kanssa, mutta sisältö on pidemmän päälle aika toistavaa ja uusia piirteitä ei pelistä näyttänyt ensimmäisten tuntien aikana tulevan. Suurin ongelma on kuitenkin pelin englanninkielinen selostus ja valikot, joten aivan yksin lapsi ei voi peliä pelata, kun aina ei tiedä mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Pennun ohjaamisessa ja leikkimisessä auttaa pieni karvaolento joka selittää koko ajan oikeassa yläkulmassa mitä seuraavaksi voi tehdä, mutta kaikki selostus on englanniksi ja siksi tarvitaan aikuista tulkkaamaan pelin kulkua lapselle.

Toinen ongelma on joissakin tehtävissä onnettomasti toimiva liikkeen tunnistus varsinkin nuoremmilla. Testissä viisivuotiaan liikkeet tunnistuivat hyvin pelissä, mutta kolme vuotiaan pallon heittämisen eivät niin hyvin onnistuneet, vaikka kuinka yritti. Toisaalta ei kolmevuotiaiden tarvitse vielä niin paljoa pelatakaan ja tässä pelissä ei tarvitse aina onnistua, jotta pääsee silti etenemään pelissä.

Ohjauksen heikkouksista huolimatta Kinectimals sopii oikein hyvin perheen nuorille, kunhan aikuinen jaksaa vain olla mukana pelaamisessa ja opastamaan mitä missäkin leikissä pitää tehdä ja mihin voi seuraavaksi mennä. Karvaisuudellaan ja söpöilyyllään ratsastava peli on suosittelemisen arvoinen lapsiperheissä.

Kinect Sports

Urheilupelikokoelma Kinect Sports toimii juuri siinä mihin se on tarkoitettu. Sen ja Kinectin avulla pääsee oikeasti liikkumaan ja nostamaan sykettä omassa olohuoneessa pelaamisen aikana. Lajit liikkuvat jalkapallosta pöytätennikseen ja nyrkkeilystä yleisurheiluun. Jokaisessa lajissa käytetään hyödyksi koko kehoa eli jalat ja kädet pääsevät kunnolla mukaan pelaamiseen. Kinect myös tunnistaa liikeradat hyvin, joten esimerkiksi keihään heitossa voi heittoaan parantaa heittokulmaa muuttamalla.

Useampi pelaaja voi pelata samalla Xbox 360 konsolilla tai sitten netin yli Xbox Live:n kautta. Pelaamisessa tulee todellakin hiki. Yleisurheilussa kaveria vastaan ei montaa kierrosta jaksa urheilla, kunnes jalat ovat maitohapoilla jatkuvasta juoksemisesta ja hyppimisestä.

Tässä pelissä kannattaa tarkkailla myös ylöspäin, koska keihäänheitossa voi helposti vetäistä kattokruunun alas katosta tai pituushypyssä lyödä päänsä matalassa huoneessa. Jos yksinkertaiset urheilupelit ja liikkuminen kiinnostaa, kannattaa hankkia Kinect Sports joka sopii myös pikkupelien osalta hyvin bilepeliksi isommalla porukalla. Kinect Sportsiin on myös tullut ladattavaa lisäsisältöä Xbox Liven kautta, joten peli voi kehittyä myös jatkossa lisää.

Dance Central tanssipeli

Ensin oli kitarapelit Rock Bandin ja Guitar Heron esiinmarssilla. Sitten tuli laulupelit Singstar ja Lips. Nyt on vuorossa tanssipeli, joka jatkaa tätä uusien pelityyppien jalkautumista massoille. Dance Central toimii niin hyvin kuin tanssipelin pitääkin toimia. Se opettaa pelaajaa liikkeissä ja tarkasti mallintaa erilaisia monimutkaisiakin liikeratoja, joissa kädet ja jalat pitää saada musiikin rytmiin juuri oikeanlaisessa asennossa.

Pelissä ruudulla näkyy hahmo joka tekee liikkeitä valitun musiikin ja vaikeustason mukaan. Pelaajan täytyy seurata tätä ohjaajaa peilikuvana, kuten aerobictunneilla on totuttu. Liikesarjat ovat aloittelevalle tanssijalle parin helpoimman biisin jälkeen aika haastavia ja vaikeita, mutta peli opastaa liikeradat jakamalla ne pienempiin osiin ja keraamalla niitä pelaajan kanssa. Harjoittelemalla jokaisesta sohvallaistuvasta ohjaimen kanssa pelaajasta saadaan kyllä muokattua tanssilattioiden kunkku, ainakin Dance Central pelissä.

Dance Central pelin on tehnyt sama Harmonix pelistudio, joka on kehittänyt Rock Band pelin ja se näkyy pelin toimivuudella. Kinectiä hyödynnetään niin hyvin kuin voi kuvitella ja bassovoittoiset musiikkiraidat tulevat jytinällä olohuoneeseen naapureidenkin iloksi. Testatuista julkaisupeleistä juuri tämä on saanut eniten pelitunteja ja sitä on eniten esitelty vieraille, kun on näytetty miten tämä uusi ohjaimeton Kinect pelaaminen toimii.

Kinect toimii kiitettävästi

Kokonaisuudessaan kuukauden pelaamisen aikana on saanut hyvin kuvan siitä miten hyvin ohjaimeton pelaaminen toimii omassa olohuoneessa. Aikaisemmin huomattu viive liikkeiden siirtymisessä itse peliin oli edelleen olemassa, mutta siihen tottuu kun on pelannut hetken aikaa pelejä Kinectillä. Viivettä siis liikkeiden tunnistamisessa on, mutta niihin osaa varautua etukäteen eri peleissä. Toisaalta esimerkiksi Dance Central pelissä voi hyvin seurata vain musiikkia ja sen rytmiä, eikä viivettä siten huomaa ollenkaan tai sitten pelinkehittäjät ovat ottaneet sen huomioon liikkeiden tunnistamisen ajoittamisessa. Tästä hyvin huomaa, että riippuu paljon pelistä ja sen toteutuksesta, miten hyvin Kinect toimii pelaamisessa.

Miinuspuolena Kinect tarvitsee paljon tilaa huoneesta ja sensori pitää saada sijoitettua niin, että se näkee lattian. Television päällä on paras paikka, mutta iso sensori ei enää pysy helposti kaikkein ohuinten taulutelevisioiden päällä tukevasti. Lattialla tilaa kannattaa olla neljä metriä sensorista taaksepäin ja kolme metriä sivuttain, jotta kaksinpelejä mahtuu hyvin pelaamaan.

Haittapuolena kokonaan ohjaimettomassa pelissä tulevat myös pelit joissa olisi hyvä olla joku lisälaite tunnistamaan liikettä. Esimerkiksi miekkailussa olisi mukava käyttää Kinectin lisäksi jotain kättäpidempää, joka tunnistaisi liikkeet täydellisesti peliin. Myös pöytätennis jää mailan käsittelun osalta jälkeen kilpailijoiden pelattavuudesta.

Xbox 360 Kinect sensori ja sen pelit toimivat testailun aikana hyvin ja se on varmasti kaiken suosion arvoinen. Kun pelit tästä vain entisestään kehittyvät, voi vain kuvitella mitä pelaaminen on tulevan vuoden aikana. Kinect tukea on luvassa myös perinteisiin ohjainpeleihin, joihin varmasti saadaan mukavasti lisäarvoa perinteisiin peleihinkin.

Kinectin kanssa tulee liikuttua paljon ja ilman mitään lisälaitteita kädessä tai lattialla. Pelisivu.com suosittelee Kinectiä kaikille liikuntapelien ystäville ja varsinkin niille, jotka eivät ole koskaan kokeilleet mitään muuta kuin perinteisiä padillä pelattavia pelejä.